FI*Taleak`s kotisivut

Maine Coonin alkuperästä on monenlaisia tarinoita.

Tunnetuin lienee legenda Maine Coonin synnystä pesukarhun

ja kissan risteymänä.

Ensimmäiset Maine Coonit olivat ruskeatiikereitä,

joiden tuuhea raidallinen häntä muistutti

erehdyttävästi pesukarhun häntää.

Lisäksi tunnettiin Maine Coonin mieltymys veteen

sekä kissalle tyypillinen tapa nousta takajaloilleen

ympäristöä tarkkaillessaan.

Tästä virheellisestä oletuksesta juontaa myös kissan nimi:

racoon tarkoittaa pesukarhua ja Maine viittaa

Yhdysvaltojen koillisimpaan osavaltioon.

Uskottavin kaikista tarinoista perustuu teoriaan,

jonka mukaan Maine Coonit ovat syntyneet

luonnon valinnan tuloksena.

Asutuksen levitessä Amerikkaan kulkeutui laivoissa

kaikenkarvaisia kissoja uudelle mantereelle,

joka alunperin oli kissaton.

Nykyinen Maine Coon on siis kaikkien näiden laivakissojen

jälkeläisistä syntynyt risteymä.

Mainen ankarat talvet ja kylmä, kova ilmasto

tekivät Maine Coonista vahvanja vastustuskykyisen kissan.

Maine Coon on julistettu Mainen osavaltion

kansalliskissaksi 10.4.1985.

Luonnonluoma näyttävä näyttelykissa Maine Coon

on pysynyt geneettisesti muuttumattomana jo yli

150 vuotta.

Maine Coon on itsestään, luonnollista tietä syntynyt

rotu- se ei siis ole ihmisen aikaansaama risteytys.

Ensimmäiset kirjalliset maininnat Maine Coonista

löytyvät vuodelta 1861 kirjasta The Book of the Cat.

1900-luvun alussa alettiin Yhdysvaltoihin tuoda persialaisia

ja siamilaisia.

Oma rotu Maine Coon unohdettiin lähes tyystin seuraaviksi

50 vuodeksi.

Vähitellen Maine Coonit hävisivät näyttelyistä;

niitä pidettiin maalaiskissoina,jotka eivät sopineet

"kissa-aatelin" joukkoon. 60-luvun lopulla maailman

kissajärjestöt vihdoinkin hyväksyivät "maalaisserkun"

joukkoonsa.

Eurooppaan ensimmäiset Maine Coonit tulivat vasta

70-luvun puolivälissä, Suomeen ensimmäiset

saapuivat 1989.

Kulmikas, vahva ja pöllönkatseinen

Maine Coon -standardi ei kuvaa mitään kasvattajien

luomaa ihannetta, vaan esittää rodun sellaisena kuin

se on ollut jo 150 vuoden ajan.

Kasvattajien tuleekin suorittaa tarkkaa valintaa

ja käyttää jalostukseen ennen kaikkea terveitä,

vahvoja yksilöitä.

Maine Coonin kasvojen tulee olla keskipitkät,

poskipäät ovat korkeat, kuono selvästi kulmikas

(ei kolmiomainen) ja leuka voimakas.

Korvien tulee olla suuret ja niidensisällä on

karvatupsut.

Korvat sijaitsevat korkealla päälaella n. korvan

tyven mitan toisistaan.

Silmät ovat suuret ja ne sijaitsevat kaukana

toisistaan lievästi vinossa asennossa.

Maine Coonin silmissä pitää olla se kuuluisa

"pöllönkatse".

Vartalon tulee olla lihaksikas, rintakehän laaja.

Vartalo on pitkä ja kokonaisuutena suorakaiteelta

vaikuttava.

Suhteellisen pitkät jalat ovat vahvatja lihaksikkaat,

takajalat eivät saa olla korkeammat kuin etujalat.

Tassut ovat leveät, pyöreät ja varpaiden välissä on

oltava karvatupsut.

Häntä on yhtä pitkä kuin kissakin ylettyen hartioihin,

juurestaan leveä ja loppua kohti kapeneva.

Häntäkarvat ovat aina tuuheat ja pitkät

Turkki on tuuhea, lyhyt hartioilta,

pitkä vatsan kohdalta ja takajaloissa.

Kaulus on toivottava (usein kaulus saattaa kasvaa

vasta 1 vuoden iässä).

Turkin tuuheus ja jopa pituus vaihtelevat

vuodenaikojen mukaan.

Selviä virheitä kissalla ovat kaikkialta

tasapitkä karva, hento ruumiinrakenne

sekä "leuattomuus" Maine Coonit ovat

suuria ja voimakkaita kissoja.

Urokset voivat painaa 6 - 8 kg,

naaraat yleensä 4 - 5,5 kg.

Maine Coon on täysikasvuinen vasta

n. 3-vuotiaana.

Kaikenkirjava kissa - Maine Coon

Maine Cooneja tavataan kaikissa

väreissä ja väriyhdistelmissä, jotka

ovat meille tuttuja kotikissastamme.

Myös mahdolliset kuviot ovat samat kuin

kotikissoilla: löytyy tiikereitä ja tabbyjä

valkoisilla laikuilla tai ilman; on olemassa

myös yksivärisiä ilman valkoista ja valkoisten

laikkujen kera.

Väriharvinaisuuksiin kuuluvat vielä täysin

valkoiset ja ns. savukissat, joiden peitinkarva

ilmentää tiettyä väriä aluskarvan ollessa aina

valkoinen.

Värille ei aseteta mitään rajoituksia, ainoana

toivomuksena on, että värien tulisi olla voimakkaita

ja varsinkin ruskean tulisi olla lämmin.

Naamiokissojen väritystä ei kuitenkaan

hyväksytä.

Tassunpohjien ja nenän tulee valkoisilla ja

punaisilla kissoilla olla vaaleanpunaiset,

kun taas tummiin väreihin kuuluvat ruskeat

tassunpohjat ja nenä

Kiltti ja sosiaalinen sisäkissa

Maine Coonit ovat kilttejä, leikkisiä

ja oppivaisia.

Maine Coon kiintyy omistajaansa, ja sen

hellyyden puuskat ovat myrskyisän voimakkaita.

Maine Coon tarvitsee huomiota ja leikkitoverin;

ne pitävät siitä, että ympärillä on menoa ja meininkiä

ja osaavat myös järjestää sitä.

Yksin ollessaan ne pitkästyvät helposti.

Maine Coonit ovatkin yleensä hyvin sosiaalisia

ja elävät sovussa muiden kissojen ja koirienkin

kanssa - itse asiassa koiramainen Maine Coon

tuntuu pitävän koirista jopa enemmän kuin

lajitovereistaan.

Ei ole harvinaista, että Maine Coon

-naaraat hoitavat yhdessä pentujaan

ja on jopa kuultu Maine Coon isänkin

osallistuneen pikku kisujen hoitoon.

Maine Coon sopii alkuperästään huolimatta

hyvin sisäkissaksi.

Kaupunkilaistuneessa ympäristössä ei

kenenkään pitäisi päästää kissaansa

juoksentelemaan vapaasti, sillä vaara vaanii aina.

Maine Coonin päästäminen vapaaksi ulos

on erityisen vaarallista,

sillä sen metsästysvaisto on voimakkaasti

kehittynyt ja sen reviiri voi olla

ällistyttävän suuri. Näin ollen se voi helposti

kulkeutua hyvinkin kauaksi kotoaan.

Maine Coonit ovat innokkaita kiipeilijöitä;

onkin tärkeää, että sillä on käytettävissään

korkea kiipeily-/raapimispuu, jota pitkin kissa

sujahtelee ylös alas - aina pää edellä.

Maine Coonin leikit muistuttavat usein koiran

leikkejä, se rakastaa kaikenlaisia takaa-ajo-

sekä piilo- ja vaanimisleikkejä

ja noutaa mielellään tavaroita.



(http://www.kissaliitto.fi/mco.php)